EVS-blog: First month in Finland

A month in Finland, ALREADY ?

I have this weird feeling of having just arrived yesterday at Pori with everything feeling new and promising, and at the same time, I am getting really used of being here with a little routine starting to fall into place.

I finally have met all of my co-workers, have been in all the Youth Houses where I can work (and have started working on my pool skills J), discovered the SFI group and helped at the Nippori event… And there are much more things to come !

         

I am enjoying walking around the city and the Kirjunluoto park. By the way, I can now wander in the city center and around and know where I am and how to go home without the GPS on the phone, which is a big step for me because of my lack of sense of direction.

Shopping for food is becoming less and less complicated, even if sometimes it is still a nightmare to find precisely what I am looking for.

I am going to LadyThai every sundays and I am so glad to have found an activity I absolutely love this quickly.

I am starting to think more and more in english and that is great because that means I am improving my language skills, right ? I am even choosing english to speak before french, even when talking to french people!

As for my finnish, not quite there… actually not there at all ! It seems so hard. At least I am trying : watching TV I don’t understand yet, going to finnish course and doing my homework dutifully, trying to read finnish books for children (gotta start easy), listening to disney song in finnish… I stay positive and I know at some point I will feel less clueless (hopefully).

For now, I just hope the remaining 11 months don’t pass too quickly and that I’ll make the most of it.

 – Camille

 

Ensimmäinen kuukausi Suomessa

 

Kuukausi Suomessa, NYT JO?

On jotenkin hassusti sellainen olo, että juuri eilen olisin saapunut Poriin ja kaikki oli uutta ja lupaavaa. Samalla tuntuu myös siltä, että olen jo tottunut täällä oloon ja arjen palaset loksahtelee paikoilleen.

Vihdoinkin olen tavannut kaikki uudet työkaverit. Olen käynyt katsomassa läpi kaikki nuorisotilat joilla voisin työskennellä (ja olen alkanut harjoitella biljardin pelaamista J), olen löytänyt SFI ryhmän (kansainvälisyydestä kiinnostuneiden nuorten ryhmä) ja osallistunut Nippori –tapahtuman tekemiseen. Ja niin paljon kaikkea on vielä tulossa!

Nautin kaupungilla kiertelystä ja Kirjurissa kävelystä. Täytyy muuten mainita, että nyt pystyn jo kulkemaan kaupungin keskustassa ja vähän muuallakin ilman, että käytän puhelimen GPSää. Tää ei oo muuten mikään pieni juttu, koska suuntavaistoni on olematon.

Perusasiatkin voivat olla haastavia kun olet ihan oudossa paikassa ja oudon kielen ympäröimänä!

Ruokakaupassa käyminen helpottuu kokoajan, vaikka välillä onkin yhä painajaista löytää juuri sitä mitä on hakemassa.

Sunnuntaisin käyn LadyThai –nyrkkeilytunneilla ja on ihan mahtavaa että olen näin nopeasti löytänyt liikuntalajin jota todella rakastan.

Huomaan, että kokoajan ajattelen enemmän englanniksi, mikä on hienoa, koska sehän tarkoittaa, että kielitaito kehittyy kokoajan, eikö niin? Joskus puhun mieluummin englantia myös muille ranskaa puhuville!
Suomen kielen taito taas, ei niinkään kehittynyt…oikeastaan ollenkaan! Vaikuttaa niin vaikealta. Ainakin silti yritän: katson suomen kielisiä ohjelmia telkkarista vaikka en vielä ymmärrä mitään, käyn suomen kielen kurssilla ja teen kotitehtävät tunnollisesti, yritän lukea suomen kielisiä lasten kirjoja (täytyy aloittaa helpoista) ja kuuntelen suomen kielisiä Disney –lauluja. Pysyn positiivisella mielellä ja ehkä jossain kohtaa tuntuu vähemmän toivottomalta, toivottavasti.

Tällä hetkellä toivon vain, että loput 11 kuukautta eivät mene ohi liian nopeasti ja saan mahdollisimman paljon irti tästä kokemuksesta.

 – Camille

 


 

Jaa tää somes: